Ajanlaskun alusta ristiretkiaikaan

Tämä bloggaus on suoraa jatkoa edellisestä kirjoituksesta. Sukututkimus on taas hieman edennyt, jossain vaiheessa voisin kertoa hieman uusista löydöksistä koskien blogin varsinaista pääaihetta. Jatketaan tässä nyt kuitenkin kertomusta vanhemmasta historiasta, siltä osin kuin siitä nykypäivänä tiedetään. Tämä bloggaus on odotellut jonkun aikaa julkaisemista kaikkien muiden kiireiden mennessä edelle joista tärkeimpänä oli kesällä tapahtunut pojan syntyminen. Mutta kyllä tämä tästä, aiheita on nimittäin vaikka kuinka paljon ja onpa Anttikin hieman lähempänä taas. Mutta itse asiaan:

Roomalaisajalta löytöjä ei kaakkois-Suomessa juurikaan ole, lähin osuma löytyy Loviisan Tesjoelta, Viirankoskelta. Vaikka löytöjen määrä on hyvin pieni täällä päin Suomea, uusien löytöjen valossa näyttää siltä, että tyhjiöteoria on kuitenkin kaatumassa. Täällä ei ehkä sittenkään ole ollut täysin autioitunutta aikakautta. Viirankoskelta on löytynyt raudanvalmistuspaikka, joka on ajoitettu jopa 400-luvulle ko. aikakauden loppuun, vanhimmat radiohiiliajoitukset ajalle 204-47 eaa! Runsaat löydöt jatkuvat keskiajan lopulle, mahdollisesti osassa keskiaikaisia esineitä valussa on käytetty aiempien aikojen metalliesineitä. Pernajan Malmsbystä on löytynyt myös roomalaisaikainen kirveskätkö. Euroopassa eletään muutosten aikaa, nimittäin kristinusko saapui Englantiin 200-300 lukujen tienoilla.

Kansainvaellusaikana syntyy Rooman valtakunnan itäinen osa, Bysantti kun taas Ostrogootit tuhosivat Rooman kaupungin 476. Aseistus oli pääasiassa germaanista ja aseet asetettiin tähän aikaan vainajien mukaan hautoihin. Samaan aikaan suomessa eläimiä, koruja, pronssiesineitä ja ihmisiä haudattiin Isonkyrön Leväluhtaan, joka oli todennäköisesti näihin aikoihin vielä järvi lummelöytöjen perusteella. Kansainvaellusajan jälkeen seurasi Merovingiaika eli keskirautakausi. Rikkaita löytöpaikkoja on mm. keskellä Suomenlahtea Tytärsaaressa sekä Karjalan kannaksella karjalaisten kantapaikoilla Viipuri-Käkisalmi-Äyräpää-Sortavala alueella. Karjalaiset ovat siis asuttaneet jo huomattavan suuren alueen näihin aikoihin. Ruotsalaiset perustivat Birkan n. vuonna 700 ja mahdollisesti ruotsalaiset varjagit hieman myöhemmin v. 753 perustettiin Laatokanlinna eli Aldeigjuborg Laatokasta etelään lähtevän Olhavajoen rannalle vartioimaan joen liikennettä, vanhan slaavien Ljubšan linnoituksen viereen. Arkeogolisten tutkimusten mukaan kaupungissa asui sekä itämerensuomalaisia (karjalaisia?) että skandinaaveja. Varjagit eli itäänpäin matkanneet viikingit siis perustivat kaupunkeja ja linnoitteita, mutta miksi yhteenottoja karjalaisten kanssa ei kuitenkaan ollut historiallisten lähteiden mukaan? Oliko verisukulaisuus syynä viikinkien ja karjalaisten/muiden suomalaiskansojen väliseen sopuun? Vai oliko asutus niin harvaa, että vastustusta ei juuri ollut ja olikin viikingeille hyödyllisempää käydä kauppaa niiden harvojen matkan varrelle sattuneiden suomalaisten kanssa. Viikingit astuivat myös Britanniaan, Portlandin saarelle vuonna 787.

Skandinaaviset varjagit valloittivat em. linnoitteiden jälkeen useita joen varsien alueita, muodostaen slaavien kanssa mm nv. 862 Novgorodin sekä Kiovan eli Könugarorin, joka oli viimeinen linnoituskaupunki Dneprin varrella ennen Bysantin pääkaupunkia, Konstantinnopolia. Konstantinnopoliin varjagit iskivät 860 ja vaikka he eivät saaneet kaupunkia valloitetuksi, he muodostivat arvostetun varjagikaartin siellä. Karjalassa Käkisalmen linnasaari, Sakkola ja Räisälä olivat tärkeitä keskuksia ja aikakauteen nähden suhteellisen runsaslöytöisiä alueita. Kurkijoen Lopotin saaresta on löytynyt tähän aikakauteen ajoittuvia kirveitä 48 kappaletta. Todennäköistä onkin että nimenomaan Käkisalmi, Kexholm, Novgorodin kronikoiden Korela, oli juuri Karjalan kansan pääkaupunki. Se sijaitsi varjageille tärkeän Nevan suistossa lähellä Laatokkaa ja toimi siis tukikohtana kaikille idänmatkaajille. Viikinkiajalla muodostui myös lisää skandinaavisten heimojen yhteisöjä, mm Latvia Grobinassa oli viikinkisiirtokunta. Säkkijärveä lähellä olevan Virolahden Orslahden, Pitkäpaaden ja Viipurin Essaaren (nykyisin Venäjän puolella)  kummut on ajoitettu noin vuodelle 900. Räisälän Tiurinlinnasta on runsaasti löytöjä viikinkiajalta ja jopa Viipurista sepän pihalta on löytöjä jo tältä aikakaudelta. Valkjärveltä taas löytyi kaurapeltoa kynnettäessä eurooppalainen Ulfbehrt-miekka, kirves ja kaksi keihäänkärkeä kivirakennelman, ehkä haudan, päältä. Ruotsin Sigtunan kaupungin synty ajoittuu noin vuoteen 970, juuri ennen ristiretkiaikaa.

Kivikaudesta ajanlaskun alkuun

Yksi Kotkan Höyterin hautaröykkiöistä


Pitkä aika ehti taas kulumaan viime julkaisusta. Elämä on näin nuorella sukututkimusharrastajalla niin hetkistä, ettei oikein ehdi kaikkiin askareisiin perehtymään. Tämäkin projekti on ollut mielessä ja itseasiassa Kouvolan kirjastossa 16.1. Suomen Säkkijärvi-seuralle pitämääni esitelmää voisin hieman poimia laajemmin tänne blogiin.

Kivikaudesta

Karjalan kannaksen vanhin ajoitettu löytö on Antrean verkko, jonka paikan löysi Antti Virolainen kaivaessaan ojaa suoniitylle 1913. Paikalta löytyneet esineet Antti näytti Theodor Schvindtille ja paikalle tuli Sakari Pälsi telemään tarkempia kaivauksia. Sittemmin verkon iäksi on saatu radiohiiliajoituksella 8450 eaa. eli verkkoa on käytetty jääkauden jälkeen mesoliittisella kaudella. Säkkijärveltä sekä Ylämaalta on löytynyt hyvin paljon merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Mesoliittisen kauden ja myöhemmän kampakeraamisen kauden asuinpaikka-, irto-, ja hautalöytöjä on saatu Urpalanjoen, Vilajoen, Santajoen ja Tervajoen (Polevaja) laaksojen varsilta, paikkoina mm. Salajärven Peltola, Laisniemen Sillanmäki, Rummun Harju ja Pahaoja. Sama kaava on myös Virolahdella, suuri osa löydöistä sijaitsee Vaalimaan- Pyölin- ja Ravijoen laaksoissa ja mesoliittisia asuinpaikkoja on löytynyt Repokivenkankaan alueelta. Venäläiset tutkijat ovat myös löytäneet uusia ja merkittäviä mesoliittisia paikkoja Nisajoelta (Culkovka). (Kerkko Nordqvist ja Oula Seitsonen : Muinaistutkija 2/2007: Äyräpään jaPälsin jäljillä - Arkeologisia tutkimuksia Säkkijärvellä ja Vahvialassa)

Kampakeramiikan kausi

Kampakeraaminen kausi 4200-2000 eaa. on hyvin löytörikasta Suomessa, myös entisen Säkkijärven alueella.  Löytöpaikkoina entiseltä Säkkijärveltä on mm. Alaoutilan Nekanharju, Hämäläisen Hevonuitti (myöhemmin saman alueen venäläisten Holmogorskoe), Kirkonkylän Meijerimäki ja Suupäälän Vattainharju. Esimerkkinä Hevonuitin asuinpaikalta on löytynyt kodan jäänteet ja kolme liettä. Venäjän ja Suomen väliselle rajalle jäivät Villasiinpolven ja Salajärven Peltola. Kampakeraamiselle aikakaudelle tai sen loppuun ajoittunevat myös Luumäen- ja Lappeen alueen kalliomaalaukset.

Nuorakeramiikan kausi

Myöhempi nuorakeraaminen aika 2500-1300 eaa. jatkui vielä täällä alueella kun Tanskassa alkoi jo pronssikausi. Tältä aikakaudelta on löytynyt mm. Lahnajärveltä reikäkirves, Virolahden Mattilasta piiukko, Laisniemen Sillanmäeltä oikokirveitä ja vasarakirveen jäljitelmä - kirves joka on tehty paikallisesta kivimateriaalista, mutta on malliltaan eurooppalainen. Alaoutilan Nekanharjulta löytyi suippohamarainen kirves. Ja ehkä tärkein kaikista löydöistä, Ravin hirvenpää, joka on tehty Äänisen alueen viherliuskeesta, ajoittuu aivan Säkkijärven kivikauden loppuun Kiukaisten kulttuurin ajanjaksolle, kuten myös samalta alueelta 1. maailmansodan aikaisista juoksuhaudoista löytyneet nuorakeraamiset astiat (Ravi 1 ja Ravi 2 13-17 m mpy). Kuten mainitsin niin on huomattavaa, että kaikissa Säkkijärven alueen löydöissä aina Suo-Anttilan löytöihin asti on se, että ne sijaitsevat jokien varrella tai suurempien järvien rannoilla. Koska esimerkiksi Urpalanjoen yläjuoksulta Suo-Anttilasta sekä alajuoksulta Säkkijärven alueelta on tehty huomattavia löytöjä, voidaan olettaa että löytörikasta aluetta on koko joen matkalla. Kivikautiset kohteet vain odottavat vielä löytäjiään.

Hirvenpääidoli löytyi 1800-luvun lopulla Santajoen Pukin kylästä kun Juhana Matinpoika Ravi havaitsi esineen peltotöitä tehdessään. Juhana toimitti esineen Säkkijärven kauppiaalle Juhani Mutrulle myytäväksi, mutta hän antoi sen lapsilleen leikkikaluksi. Arkeologi A.M. Tallgren sai kuitenkin kuulla hirvenpäästä muinaiskalujen keräilijä K.A. Lindströmiltä ja lunasti sen kauppiaalta Muinaismuistoyhdistykselle. Esineen iäksi arvioidaan 1750−1500 eaa. http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/kivikausi/14

Ristiinan Kitulansuosta on löytynyt ohranjyvä joka ajoittuu tämän kauden loppuun 1370 eaa. Tammion hiidenkiuasta on myös ajoitettu ajalle 1500 eaa. joka viittaa siihen, että merenkäyntiin vahvasti liittyvät röykkiöhautaukset alkoivat näihin aikoihin.

Pronssikausi

Pronssikirveet ovat Kannaksen alueella hyvin harvinaisia, ainoastaan kaksi löytöä Kaukolasta sekä Vuokselasta. Lisäksi Räisälästä on löytynyt Ananjinon kulttuurin mukainen pronssikirveen muotti n. 800-500 eaa. Hautalöydöt ovat sen sijaan hyvin tyypillisiä tälle aikakaudelle, niitä on löytynyt pitkin rannikkoa ja saaristoa Tervajoelta (Bolšoje Pole), Viipurin edustan Essaarelta (Ostrov Peredovik), Iivanalasta, Säkkijärven Ristniemestä (Krestovyj), Virolahden Orslahdelta, Pitkäpaadesta ja Paatiosta, Haminan Hevossaaresta sekä Kotkan Höyteristä. Höyterin röykkiöstä löytynyt pronssinappi on peräisin Tanskan Själlannista ajalta 900 eaa., jolloin Tanska oli merkittävä kulttuurin keskus. Ympäri Kaakkois-Suomea tehdyistä sedimenttianalyyseistä on löytynyt merkkejä kaskiviljelystä, esim. Haminan Kuorsalon Suursuo ja Taipalsaari. Jatulintarhat eli Jerusalemit voidaan myös arvioida mahdollisesti pronssikaudelle vaikka niitä tiedetään tehdyn myöhemminkin. Ristsataman Korkeasaaressa on mahdollisesti Säkkijärveläinen Jatulintarha. Läntisessä Suomessa keskuksena näyttää olleen Satakunta ja Kokemäenjoen suistoalue joista selkeänä todisteena alueen lukuisat röykkiöhaudat, esim. Rauman Sammallahdenmäki. 

Esiroomalaiselta ajalta löytöjä tunnetaan erittäin vähän Suomesta, lähinnä rannikon alueen hautalöytöjä ja esimerkiksi Pernajan Malmsbystä löytynyt kauppiaan varasto, jossa oli raudasta tehtyjä tappikirveitä, sirppejä, keihäänkärkiä ja onsikirves. Mainittava löytö on myös Karjaan Lepinjärvellä, jonka kaivauksista on löytynyt juuri esiroomalaiselle aikakaudelle sijoittuvaa Morbyn keramiikkaa sekä viljelystä todistavia auranjälkiä. Suomen vanhimpana rautalöytönä pidetään Lapista Savukosken Sillankorvasta löytyneitä tikareita, jotka ajoittuvat n. 500 eaa. Etelä-Karjalasta Ruokalahdelta ja Taipalsaarelta tunnetaan lapinraunioita jotka voidaan ajoittaa tälle aikakaudelle.

Kaikkiaan voidaan olettaa että lukuunottamatta Nordic Stream-kaasuputken aiheuttamia tuhoja muinaisjäännökset Venäjän puolella ovat edelleen melko koskemattomia. Myös Suomen puolella on selkeästi vielä lisää löydettävää etenkin entisen Ylämaan alueella ja Pekka Siiropää ja Selänala-työryhmä onkin tehnyt huomattavan määrän löytöjä pääosin Luumäen alueella.