Kivikaudesta ajanlaskun alkuun

Yksi Kotkan Höyterin hautaröykkiöistä


Pitkä aika ehti taas kulumaan viime julkaisusta. Elämä on näin nuorella sukututkimusharrastajalla niin hetkistä, ettei oikein ehdi kaikkiin askareisiin perehtymään. Tämäkin projekti on ollut mielessä ja itseasiassa Kouvolan kirjastossa 16.1. Suomen Säkkijärvi-seuralle pitämääni esitelmää voisin hieman poimia laajemmin tänne blogiin.

Kivikaudesta

Karjalan kannaksen vanhin ajoitettu löytö on Antrean verkko, jonka paikan löysi Antti Virolainen kaivaessaan ojaa suoniitylle 1913. Paikalta löytyneet esineet Antti näytti Theodor Schvindtille ja paikalle tuli Sakari Pälsi telemään tarkempia kaivauksia. Sittemmin verkon iäksi on saatu radiohiiliajoituksella 8450 eaa. eli verkkoa on käytetty jääkauden jälkeen mesoliittisella kaudella. Säkkijärveltä sekä Ylämaalta on löytynyt hyvin paljon merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Mesoliittisen kauden ja myöhemmän kampakeraamisen kauden asuinpaikka-, irto-, ja hautalöytöjä on saatu Urpalanjoen, Vilajoen, Santajoen ja Tervajoen (Polevaja) laaksojen varsilta, paikkoina mm. Salajärven Peltola, Laisniemen Sillanmäki, Rummun Harju ja Pahaoja. Sama kaava on myös Virolahdella, suuri osa löydöistä sijaitsee Vaalimaan- Pyölin- ja Ravijoen laaksoissa ja mesoliittisia asuinpaikkoja on löytynyt Repokivenkankaan alueelta. Venäläiset tutkijat ovat myös löytäneet uusia ja merkittäviä mesoliittisia paikkoja Nisajoelta (Culkovka). (Kerkko Nordqvist ja Oula Seitsonen : Muinaistutkija 2/2007: Äyräpään jaPälsin jäljillä - Arkeologisia tutkimuksia Säkkijärvellä ja Vahvialassa)

Kampakeramiikan kausi

Kampakeraaminen kausi 4200-2000 eaa. on hyvin löytörikasta Suomessa, myös entisen Säkkijärven alueella.  Löytöpaikkoina entiseltä Säkkijärveltä on mm. Alaoutilan Nekanharju, Hämäläisen Hevonuitti (myöhemmin saman alueen venäläisten Holmogorskoe), Kirkonkylän Meijerimäki ja Suupäälän Vattainharju. Esimerkkinä Hevonuitin asuinpaikalta on löytynyt kodan jäänteet ja kolme liettä. Venäjän ja Suomen väliselle rajalle jäivät Villasiinpolven ja Salajärven Peltola. Kampakeraamiselle aikakaudelle tai sen loppuun ajoittunevat myös Luumäen- ja Lappeen alueen kalliomaalaukset.

Nuorakeramiikan kausi

Myöhempi nuorakeraaminen aika 2500-1300 eaa. jatkui vielä täällä alueella kun Tanskassa alkoi jo pronssikausi. Tältä aikakaudelta on löytynyt mm. Lahnajärveltä reikäkirves, Virolahden Mattilasta piiukko, Laisniemen Sillanmäeltä oikokirveitä ja vasarakirveen jäljitelmä - kirves joka on tehty paikallisesta kivimateriaalista, mutta on malliltaan eurooppalainen. Alaoutilan Nekanharjulta löytyi suippohamarainen kirves. Ja ehkä tärkein kaikista löydöistä, Ravin hirvenpää, joka on tehty Äänisen alueen viherliuskeesta, ajoittuu aivan Säkkijärven kivikauden loppuun Kiukaisten kulttuurin ajanjaksolle, kuten myös samalta alueelta 1. maailmansodan aikaisista juoksuhaudoista löytyneet nuorakeraamiset astiat (Ravi 1 ja Ravi 2 13-17 m mpy). Kuten mainitsin niin on huomattavaa, että kaikissa Säkkijärven alueen löydöissä aina Suo-Anttilan löytöihin asti on se, että ne sijaitsevat jokien varrella tai suurempien järvien rannoilla. Koska esimerkiksi Urpalanjoen yläjuoksulta Suo-Anttilasta sekä alajuoksulta Säkkijärven alueelta on tehty huomattavia löytöjä, voidaan olettaa että löytörikasta aluetta on koko joen matkalla. Kivikautiset kohteet vain odottavat vielä löytäjiään.

Hirvenpääidoli löytyi 1800-luvun lopulla Santajoen Pukin kylästä kun Juhana Matinpoika Ravi havaitsi esineen peltotöitä tehdessään. Juhana toimitti esineen Säkkijärven kauppiaalle Juhani Mutrulle myytäväksi, mutta hän antoi sen lapsilleen leikkikaluksi. Arkeologi A.M. Tallgren sai kuitenkin kuulla hirvenpäästä muinaiskalujen keräilijä K.A. Lindströmiltä ja lunasti sen kauppiaalta Muinaismuistoyhdistykselle. Esineen iäksi arvioidaan 1750−1500 eaa. http://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo/opetus/opetuspaketit/esihistoria/tietoa/kivikausi/14

Ristiinan Kitulansuosta on löytynyt ohranjyvä joka ajoittuu tämän kauden loppuun 1370 eaa. Tammion hiidenkiuasta on myös ajoitettu ajalle 1500 eaa. joka viittaa siihen, että merenkäyntiin vahvasti liittyvät röykkiöhautaukset alkoivat näihin aikoihin.

Pronssikausi

Pronssikirveet ovat Kannaksen alueella hyvin harvinaisia, ainoastaan kaksi löytöä Kaukolasta sekä Vuokselasta. Lisäksi Räisälästä on löytynyt Ananjinon kulttuurin mukainen pronssikirveen muotti n. 800-500 eaa. Hautalöydöt ovat sen sijaan hyvin tyypillisiä tälle aikakaudelle, niitä on löytynyt pitkin rannikkoa ja saaristoa Tervajoelta (Bolšoje Pole), Viipurin edustan Essaarelta (Ostrov Peredovik), Iivanalasta, Säkkijärven Ristniemestä (Krestovyj), Virolahden Orslahdelta, Pitkäpaadesta ja Paatiosta, Haminan Hevossaaresta sekä Kotkan Höyteristä. Höyterin röykkiöstä löytynyt pronssinappi on peräisin Tanskan Själlannista ajalta 900 eaa., jolloin Tanska oli merkittävä kulttuurin keskus. Ympäri Kaakkois-Suomea tehdyistä sedimenttianalyyseistä on löytynyt merkkejä kaskiviljelystä, esim. Haminan Kuorsalon Suursuo ja Taipalsaari. Jatulintarhat eli Jerusalemit voidaan myös arvioida mahdollisesti pronssikaudelle vaikka niitä tiedetään tehdyn myöhemminkin. Ristsataman Korkeasaaressa on mahdollisesti Säkkijärveläinen Jatulintarha. Läntisessä Suomessa keskuksena näyttää olleen Satakunta ja Kokemäenjoen suistoalue joista selkeänä todisteena alueen lukuisat röykkiöhaudat, esim. Rauman Sammallahdenmäki. 

Esiroomalaiselta ajalta löytöjä tunnetaan erittäin vähän Suomesta, lähinnä rannikon alueen hautalöytöjä ja esimerkiksi Pernajan Malmsbystä löytynyt kauppiaan varasto, jossa oli raudasta tehtyjä tappikirveitä, sirppejä, keihäänkärkiä ja onsikirves. Mainittava löytö on myös Karjaan Lepinjärvellä, jonka kaivauksista on löytynyt juuri esiroomalaiselle aikakaudelle sijoittuvaa Morbyn keramiikkaa sekä viljelystä todistavia auranjälkiä. Suomen vanhimpana rautalöytönä pidetään Lapista Savukosken Sillankorvasta löytyneitä tikareita, jotka ajoittuvat n. 500 eaa. Etelä-Karjalasta Ruokalahdelta ja Taipalsaarelta tunnetaan lapinraunioita jotka voidaan ajoittaa tälle aikakaudelle.

Kaikkiaan voidaan olettaa että lukuunottamatta Nordic Stream-kaasuputken aiheuttamia tuhoja muinaisjäännökset Venäjän puolella ovat edelleen melko koskemattomia. Myös Suomen puolella on selkeästi vielä lisää löydettävää etenkin entisen Ylämaan alueella ja Pekka Siiropää ja Selänala-työryhmä onkin tehnyt huomattavan määrän löytöjä pääosin Luumäen alueella. 

Paikkojen nimistöstä

Paikkojen nimistöstä 

Nyt Vapun kunniaksi on vuorossa edellistä huomattavasti tylsempi bloggaus. Paikannimistöstä voidaan päätellä joitakin yhteyksiä tai paikan merkityksiä ajalta ennen karttojen tai maakirjojen luontia. Kansalaisen Karttapaikka-palvelusta on mahdollista hakea nimistöstä sanoja asteriskeja käyttäen. Lisäksi luovutetulta alueelta voi hakea nimistöstä Karjalan Kartat-palvelusta. Talonnimiä löytyy myös vanhoista kirkonkirjoista. Haun voi tehdä esim HisKi:ä käyttäen. Keräsin muutaman mielenkiintoisen ja mielestäni erikoisemman nimen ja tein haun koko Suomen alueelta vastaavista nimistä. Tässä joitakin tuloksia:

1. Anttila

Selkeästi laajalle levinnyt Etelä-Suomen juttu. Tästä nimestä ei juurikaan saa mitään erikoista irti muuta kuin selvityksen millaisilla alueilla Antti-etunimeä on käytetty.

2. Montonen

Vähän edellistä pienempi hakutulos. Selkeästi havaittavissa nimen yleisyys Keski-Suomen vesistöalueella aina Saimaalta Kallavedelle. HisKi-haulla vanhoista kirkonkirjoista Montola-muotoa Kirvussa, Lammilla, Laukaalla, Joroisissa, Mikkelissä ja Anttolassa. Montonen vain Lappeella.

3. Jurkkola

Mielenkiintoinen tulos. Nimistöä melko paljon, mutta maantieteellisesti melko pienellä alueella, paria poikkeusta lukuunottamatta. Kaikki HisKin haut Iitin alueella.

4. Lyijynen

Sama kuin edellinen, kaikki nimet Lappeen alueella, pari lähellä olevaa Mikkelin suunnalla. HisKi kirkonkirjojen haulla talon- tai paikannimenä vain Lappeella ja Säkkijärvellä.

5. Mättö

Selkeästi vain Lappeen alueelle tyypillinen nimi. HisKi kirkonkirjojen haulla talon- tai paikannimenä yleinen Lappeen, Säkkijärven ja Viipurin alueella. Mättölää löytyy Kymistä.

6. Sokura

Lappeen alueelle tyypillinen nimi. HisKi-haulla nimi löytyy vain Lappeelta, Luumäeltä sekä Sokuranmaa-nimellä Antreasta.

7. Lensu

Edellisen tapaan Lappeen alueen nimi paria poikkeusta lukuunottamatta. HisKi vahvistaa asian.

8. Hermunen

Lappee-Mäntyharju akselilla tavattu nimi. Jonkun verran vastaavuuksia Turun lähistöllä. HisKin mukaan nimeä vain Luumäellä sekä vanhan Säkkijärven alueella.

9. Laapas

Erikoisuus, joitakin muunnoksia nimestä tavattavissa Saimaan vesistön alueella. Talon nimenä vain Luumäellä.

10. Ihaksela

Ihaksi löytyy myös Loimaalta. Tällä nimellä saattaa olla myöhempi historiallinen yhteys. Muuten nimi käytössä vain Lappeen ja vanhan Säkkijärven alueilla. HisKin mukaan oli nimenä myös Kirvussa, Antreassa ja Sortavalassa. Karjalan nimistöhaku vahvistaa asian, nimeä Räisälässä ja Harlussa, muinaiskarjalaisella alueella.

11. Näppi

Nimeä tavataan myös Lohjan ja Tampereen (Lempäälän) lähistöltä Lappee-Säkkijärven lisäksi. HisKi-haulla Käkisalmella Näpinlahti,  Räisälässä ja Sahalahdella Näppilä. Karjalan karttojen nimistöhaku vahvistaa nimistöt. Harlusta löytyy Näppilampi, Sortavalasta Näpinmäki.

Yhteenveto

Yhteenvetona voidaan mielestäni huomata kahta eri maantieteellistä linkkiä: Toinen suunta Karjalaan Laatokan rannalle, alueelle jossa muinaiskarjala sijaitsi. Toinen yhteys taas vie Saimaan vesistöalueelle Salpausselän pohjoispuolelle samaan suuntaan josta ko. aluetta karjalan suunnasta muinoin asutettiin.

Nimistöissä on muutakin mielenkiintoista jotka voivat viitata lähiympäristön historiaan tai paikkojen käyttöön. Alla muutamia mielenkiintoiseksi havaitsemiani paikannimiä Suo-Anttilan lähistöltä:

Lammasvuori
Harakkaruukki
Rapamäki
Noidanniemi
Noidanvuori
Näpiäismäki
Palaneenmäki
Jumalantekemäaho
Kirskivenmäki
Kivisillanvuori
Ruumiinristinkallio
Ristikallio
Rautamartin kangas
Ukkovuori
Iso-Känkkä
Haltiakorpi
Pyhännönruukki
Uksvuori
Linnavuori
Vääntäjänmäki
Lusikkomäki
Papuvuori
Vanhanmyllynmäki
Linnanmäki
Torvenmäki
Kalmastonkalliot
Kasakkavuori

Kuinka kauas historiassa pääsee?

Suo-Anttila

Suo-Anttila mainitaan ainakin vuoden 1553 Lappeen maakirjassa, sekä 1562 Vehkalahden ym pitäjien maakirjassa joista jälkimmäisessa oli merkittynä useitakin eri Antinpoikia (Andersson).
Tuolloin Suo-Anttila kuului Lappeeseen, mutta jo 1577 kylä löytyy Säkkijärven maakirjasta. Verotuksellisesta hyppimisestä kahden pitäjän välillä huolimatta Suo-Anttila on kuulunut 1700-luvulle asti Lappeen kirkkopitäjään [Kansallisarkiston digitaaliarkisto]

Pitäjien muodostuminen

Vanhimmat kirjalliset lähteet ovat tuhoutuneet suurissa tulipaloissa, joista vanhojen asiakirjojen pahin tuhoutuminen tapahtui 1318 Novgorodilaisten hyökätessä Turkuun polttaen Kuusiston Linnan, jossa asiakirjoja säilytettiin [http://www.katajala.net/keskiaika/historia/1300luku.htm].

Kaakkois-Suomen varhaisimpia seurakuntia ovat Porvoo (1250), Lappee (1100) ja Viipuri (1293), vuodet ovat vain mainintoja kirjallisissa lähteissä tai arkeologisten kaivausten tuloksia. Myöhempiä seurakuntia 12.8.1323 sovitun Pähkinäsaaren rauhan jälkeen ovat Jääski (1323), Viipurin pitäjän seurakunta (1347), Vehkalahti (1336), Virolahti (1336), Pyhtää (vuonna 1380 itsenäinen seurakunta) sekä Säkkijärvi, joka myös mainitaan Pähkinäsaaren rauhaa käsittelevissä kirjeissä (lähde tuntematon). Edellisistä Virolahti, Vehkalahti ja Viipuri mainitaan Pietari Joninpojan kirjeessä Tallinnan raadille paikkoina, joissa kaupungin porvareilla oli oikeus käydä kauppaa paikallisten kanssa. Tästä juontunee myös Virolahden nimi pitäjänä. Itsenäinen pitäjä Virolahti oli jo 1370 [http://fi.wikipedia.org/wiki/Virolahti].

On aika selvää että määritelty raja aiheutti etenkin katolisen väestön keskuudessa muuttoaallon. Katoliset Laatokan rannan asukkaat jäivät Novgorodin ortodoksivallan alle ja tilanne eskaloitui 1337 kapinaksi Käkisalmessa, jossa Käkisalmen linnaa puolustivat ruotsalaiset joukot. Linna kuitenkin menetettiin kapinassa Novgorodille ja sen seurauksena Karjalaiset pakenivat Ruotsin puolelle Viipurin Linnaläänin alueelle, Pohjois-Karjalaan ja Vienanmeren rannoille [http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4hkin%C3%A4saaren_rauha].

Lappee mainitaan myöhemmin 1415 Turun maaoikeuden päätöksessä ja omaksi pitäjäkseen se mainitaan vuonna 1437. Kymi on vastaavasti ollut Pyhtään kappeliseurakunta 1440. Säkkijärvi on ollut vastaavasti 1541 Viipurin kappelina ja itsenäisenä kirkkopitäjänä 1572. Tuossa välissä myös Koivisto mainitaan 1548 Viipurin kappelina ennen itsenäistymistä 1575. Taipalsaari erotettiin 1571 Lappeesta, kuten myös vuonna 1639 Luumäki ja Savitaipale. Lappeenranta perustetaan vasta 1649.

Yhteydet pitäjien välillä

Näistä minulle mielenkiintoisimmat ovat Lappee, Säkkijärvi ja Luumäki sekä se, kuinka nämä pitäjät liittyvät toisiinsa. Lappee käsitti suuren alueen Salapusselän päällä, rannikkopitäjien pohjoispuolella, aina Viipurista Saimaaseen sekä lännessä Iitin kappeliseurakuntaan, Valkealaan. Säkkijärvi mainitaan vanhana Lappeelaisten kalastusrantana, jolla ilmeisesti käsitetään Lappeelaisten oikeutta kalastaa myös merellä [lähde puuttuu]. Säkkijärvi sekä Koivisto kuuluivat myös yhdessä Viipurin kanssa Rannan kihlakuntaan, josta voidaan olettaa, että Säkkijärvi sekä todennäköisesti myös Virolahti ja Vehkalahti kuuluivat Viipurin hallintoalueeseen ja Lappee mukaanlukien ainakin Viipurin Linnalääniin. Luumäki on taas erottunut myöhemmin Lappeesta aikana jolloin Lappeen keskus oli jo siirtynyt Kauskilanmäeltä Saimaan rannalle. Suo-Anttila kuitenkin siirtyi tässä kuntajaossa Luumäelle. ns. Suur-Säkkijärven pitäjä käsitti alueen lännessä aina Urpalanjoen itärantaa pitkin Selänalan (nykyisen Luumäen) suurille suoalueille ja idässä pitäjä rajoittui epäselviin kyläjakoihin Lappeen ja Viipurin pitäjien kesken. Idässä Urpalanjoen takana oli Virolahti, josta erotettiin Miehikkälä vasta 1887 [http://fi.wikipedia.org/wiki/Miehikk%C3%A4l%C3%A4].

Tiet kulkivat pääasiassa Hämeestä Lappeen kautta Viipuriin (Ylinen Viipurintie), sekä rantaa pitkin Turusta Vehkalahden, Virolahden ja Säkkijärven läpi Viipuriin (Suuri Rantatie eli Kuninkaantie). Lisäksi Lappeelta lähti Savoon tie Ristiinan ja Savitaipaleen kautta Mikkeliin. Kylien väliset tiet eivät tuolloin täyttäneet juurikaan tien määritelmää.

Suo-Anttilasta on matkaa tiestöä pitkin Lappeen entiselle kirkolle, Kauskilanmäelle 31 km, Säkkijärven kirkon paikalle n. 45 km ja Luumäen kirkolle  9,5 km

Ensimmäinen bloggaus: Kuka ja miksi?

Kuka?

Olen Toni Näppi, 34-vuotias ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut insinööri ja toimin työkseni konsulttina elektroniikkasuunnittelijana. Vapaa-ajan harrastuksiini muiden huvien ohessa kuuluu historia sekä sukututkimus, jota olen harrastanut vuodesta 2007.  Kuulun myös Suomen Säkkijärviseuran hallitukseen.

Miksi?

Koottua tietoa esi-isieni juurista löytyy melko huonosti, tai materiaali on hyvinkin vanhaa kirjallisuutta. Blogini tarkoitus on koostaa tieto yhteen pakettiin itseäni ja muita Etelä-Karjalasta kiinnostuneita varten.

Miten?

Kirjallisten lähteiden viittausten lisäksi tuon esille myös digitaaliarkiston alkuperäisiä lähteitä, museoviraston tietoja sekä paikan päältä kerättyä tietoa kuvin ja sanoin.

Milloin?

Aloitan blogin tekemisen kevätkesällä 2015 ja toivottavasti jo syksyyn mennessä olen saanut jotakin kasaan.